Aamu alkaa erillaisissa merkeissä ryhmän kesken. Yksi suuntaa lääkärille heti aamupalan jälkeen, itse alan toteuttaa pyyntöä ja kirjoittamaan tarinaamme ylös omasta näkökulmastani ja viimeinen lähtee pienelle kävelylle ja hakee samalla vähän nesteitä tätä päivää varten. Ruuan jälkeen asiat selkiytyy seuralaisemme suhteen. Lääkärillä käynnissä ei poistettu kynttä mutta puhe kotiin lähdöstä etuajassa nousee esille. Aika kertoo miten käy. Me suuntaamme nyt kahdestaan kohti mount songia, kolmannen ollessa kykenemätön kävelemään kunnolla. Matka suuntaa kasvuston läpi, irtokiviä ja lohkareita pitkin loikkien kohti yhtä huipuista.

Matka on huomattavan raskas ja tauot ovat useita, nestettä ei tullut mukaan ikävä kyllä enempää kuin puolilitraa per henki. Yhden 'väärän' reitin jälkeen löydämme toisen ja kuulemme sieltä suunnasta ääniä. Vastaan tulevan seurueen opas kyselee ihmeissään olemmeko tosiaan kahdestaan liikenteessä mutta tästä kohtaamisesta rohkaistuneina jatkamme matkaa varmana oikeasta suunnasta ja huipulle pääsemisestä. Lopulta huippu on edessämme ja viimeiset metrit menevät nopeasti. Pitkä lepo ja kuvaus tauko ylhäällä, juomat lähes juotuina lähdemme suuntaamaan alaspäin mieliala korkealla. Me teimme sen, pääsimme huipulle. 1500 metriä meren pinnan yläpuolella ilma on raikasta ja alaspäin on hyvä katsoa.

Matka alas tuntuu menevän lähes lentäen ylöspäin kipuamiseen verrattuna ja ilman loukkaantumisia pääsemme takaisin tielle joka johtaa vuoren juurelle ja sieltä pois. Vaatteet hiestä märkinä palaamme koululle ja huomaamme paikalle saapuneen uuden oppilaan.

Loppupäivä menee siinä mihin päivä oli tarkoitettukkin, levätessä.