Lentomme saapuu perille tunnin myöhässä aikataulusta ja normaali yömme on kadonnut viiden tunnin aikaeroon, on aamu kahdeksan ja olemme nukkuneet muutaman pätkittäisen tunnin. Lentoasemalta tullin läpi ja matkalaukkujen löytämisessä ei esiinny ongelmia muuta kuin kärsivällisyyden suhteen. Otamme kentältä auton joka ajaa meidät juna-asemalle tavoitteena päästä vielä tänään lähtemään kohti Zhengzhouta Henanin maakunnassa ja sieltä jatkamaan Dengfengiin koulun tiloihin. Tilattu auto kentältä ei yllättäen seuraa normaaleja taksoja ja joudumme sopimaan 300 yuanin hinnasta mutta pääsemme määränpäähän ilman että tarvitsee turvautua puutteellisiin kiinan kielen taitoihimme. Kuski pohjustaa hienosti tipin antamista jo matkan aikana ja onnistuukin perille päästyämme nyhväämään 100 yuania lisää hyväuskoisesta etupenkin matkustajastamme, mainittakoon tässä vaiheessa että kiinassa ei ole tapana antaa taksikuskille tippiä eikä ainakaan yli 10 euron arvoisia summia jos nyt hyvää hyvyyttään päättää moisen antaa (Forexin antama kurssi rahanvaihdon hetkellä suomessa oli 1 euro = 8.6 yuania).

Juna-asema: ensinäkemältä kaaottinen, eikä mitään englannilta muistuttavaa nähtävillä missään. Lyhyen ajan jälkeen löytyy nuorehko mies joka ei pelkästään neuvo meille jonoa vaan tulee mukaamme jonottamaan ja ostamaan meille liput, huomattava helpotus. Jonossa puhuessamme viereisestä jonosta entinen opiskelija tunnistaa kielen ja lyhyen keskustelun jälkeen selviää että hän oli Jyväskylässä opiskelemassa ja on tullut vuoden alussa takaisin kiinaan. Tarjoaa apua ja antaa jopa puhelinnumeronsa jotta voimme soittaa kun tulemme takaisin shanghaihin, innokkaana esittelemään meille paikkoja. Avuliasta ja mukavaa kansaa. Saamme liput mutta vasta seuraavaksi aamuksi. Kiinassa junalla matkustaessa tarvitsee esittää passi, asia joka kannattaa pitää mielessä.

Auttamaan tullut mies osoittaa meille suunnan lähimpään hotelliin ja jatkaa matkaansa, Jyväskylässä opiskellut nainen tarjoutuu saattaamaan meidät, ensimmäinen hotelli ei jostain syystä saa ottaa ulkomaalaisia vastaan joten lähdemme etsimään nyt neljästäään seuraavaa. Oppaamme tietää toisen hotellin joka saa ottaa mutta päästyämme sinne selviää että se on suljettu. Kolmanteen hotelliin suuntaamme nyt viides henkilö mukana, kadun varrelta matkaan lähtenyt mies joka kävelyttää meitä pitkän matkan ja alamme jo kaikki neljä epäilemään huijausta. Mies tiesi mistä puhui ja pääsemme hotelliin alkuperäisen oppaamme vahtiessa että hotelli ei pyydä ylihintaa meiltä.

Asetumme huoneisiimme ja lähdemme kiertämään shanghaita. Kaupungin massiivisuutta ei voi kuvailla kunnolla, se pitää nähdä itse. Hankimme ensimmäiseksi prepaid liittymiä kaksi kappaletta jotta voimme pitää yhteyttä kiinan sisällä toisiimme helpommin, varaa tähän reilusti aikaa. Käymme syömässä paikallisessa ravintolassa ja saan varsinaisen ensi kosketuksen puikoilla syömiseen saadessamme kulhollisen nuudelisoppaa eteemme, selviää että en tule kuolemaan nälkään matkan aikana. Löydettyämme kartan Shanghaista selkeytyy kaupunki huomattavasti. Pakotamme itsemme nukkumaan kymmenen tienoilla tiedostaen hyvin että suomessa kello on vasta viisi iltapäivällä.