11.6.15 Akrobatiaa ja nuoruuden lähde


Tai chissa tänään mestari näyttää oppimamme sarjaan sovellukset jokaiselle liikkeelle ja puhuu sisäisten ja ulkoisten tyylien eroista sekä siitä miten tai chin liikkeet tulisi olla luonnonmukaisia ja hyväksi terveydelle.


Aamupäivän harjoitukset ja yksi shaolin ryhmästä joutuu lähtemään saatuaan silmään infektion ja koska pari muuta siirtyi viime viikolla jeet kune do/ wing tsunin pariin niin meitä on ryhmässä jäljellä kolme (plus sveitsiläinen jolla on paikat niin hajalla että ei ole voinut treenata kunnolla viiteen viikkoon).
Hyppynarut, linkkuveitset ja koripallon pyörittäminen jalkojen kanssa eivät yllätä mutta viimeisenä harjoituksena onkin jotain aivan ihanan sadistista. Otetaan pitkä naru, sidotaan se jalkojen ympärille, annetaan toinen pää kaverille ja toinen lähtee konttaamaan eteenpäin käsien varassa samalla kun toinen pitelee narusta kiinni ja ”päästää voimaa hitaasti”. Vielä näin yhdeksän tuntia jälkeenpäin köyden jäljet ovat hyvin selvät nilkoissani.
Pitkämiekka etenee vihdoin loppuun ja rakastun välittömästi sen lopettavaan pariin liikeeseen. On se hieno ase ja hieno muoto. Valmentaja kehuu liikkeitä hyviksi mutta kuten aina nopeutta tarvitsisi saada jostain lisää.


Lepotauko menee tavanomaisesti ja päivätreenit alkavat. Akrobatiaa kuten aikaisemminkin torstaisin. Toinen tunti mene lähes kokonaisuudessaan akrobatian parissa, takaperin voltit vievät huomattavan osan ajasta.
Ulkona on kunnon myrsky noussu tässä välissä ja puut ovat melkein vaakatasossa tuulen voimasta. Samainen myrsky kaataa internet yhteyden joten tämä ilmestyy jälleen kun saamme verkon pelittämään.
Viimeinen tunti kerrataan tekniikoita. Sveitsiläinen vitsi niekkamme treena kanssamme ja päätyy jotenkin kertomaan jääkiekosta mestarille. Yli kymmenen minuutin selityksen jälkeen, josta olemme nauraneet ainakin puolet, mestarimme ja tulkkimme ehkä vihdoin ymmärsivät mikä laji on kyseessä. Sana jääkiekko ei kuulunut kummankaan varastoon ja laji itsessään tuntui olevan vieras kun se saatiin kiinaksi selvitettyä.


Treenien päätteeksi mestari kertoo miten käytöksen perusteella sveitsiläisen ja meidän iät pitäisi olla toisinpäin että hän on 22 ja me olemme 32. Tässä kohtaa korjaan mestariamme että me olemmen lähes 29 ja 30, mestarin ilme on näkemisen arvoinen.
Tämä ei suinkaan ole ollut ensimmäinen kerta täällä olessamme. Aikaisemmin kun ikämme paljastui muille oppilaille nämäkin tuntuivat olevan hyvin järkyttyneitä ja olivat olettaneet sinne 22-24 tienoille. Muistaakseni olen vitsaillut heille että Suomessa on niin kylmä että siellä säilyy paremmin. Kaipa tämä kokemus kuitenkin pitää jonkinsortin kohteliaisuutena ottaa että voi mennä kahdeksan vuotta nuoremmasta.
Myrsky on siirtynyt kauemmas ja ulkona on ihanan viileä. Netti ei toimi ja päivä on kirjoitettu joten jos vaikka viettäisi lopun valoisan ajan ulkona lukien.

 

12.6.15 Kätellen kädet kipeiksi


Tai chissa etenemme uuteen tekniikkaan kunhan olemme kerranneet vanhan muodon läpi muutamaan otteeseen. Uudessa tekniikassa käytetään joukossa enemmän tai chille epätyypillisiä nopeita liikkeitä.


Aamun treenistä tulee mielenkiintoinen koska kaikki koulun oppilaat paitsi me kaksi ja sveitsiläinen huumorimies ovat lähteneet tai chi kilpailuihin, Taianiin tekemään ryhmä suoritusta. Onneksi mestarimme on mukava ja ymmärtäväinen ja opettaa meille sovelluksia kaksi tuntia.


Teemme usean sovelluksen ja aloitamme kättelystä josta väännetään kaveri solmuun monella eri tavalla. Jatkamme perinteisempiin kuristus ja tarttuma sovelluksiin joista osa onkin tavallaan tuttuja.
Ranne-, käsivarsi- ja sormilukkojen lisäksi mestarimme demonstroi omaa kehon voimaansa. Mestari Liu painaa kuulema noin 62 kiloa ja vaikka me kolme teemme kaikkemme emme saa työnnettyä häntä yhtä senttimetriä enempää taaksepäin. Myös ranteen vääntäminen lukkoon mestarin ojennetusta kädestä osoittautuu mahdottomaksi vaikka kuinka vääntäisi kahden käden avulla. Peukalo kosketus arkana ja ranne kipeänä on hyvä lähteä lepäämään.


Iltapäivän tunnit menee kevyellä kuntoilulla, lukkojen kertauksella ja omien tekniikoiden hiomisella. Liikkeet alkavat kuulema olemaan hyviä, pari yksityiskohtaa rytmityksestä saa maininnan ja joko sitä on turha sanoa jatkuvasti tai sitten nopeutta on löytynyt jostain lisää koska tällä kertaa en saanut käskyä lisätä nopeutta.


Viimeinen tunti menee jälleen itsenäisesti. Tämä tunti alkaa tuntumaan turhalta tekniikan parantuessa ja sarjan ollessa muistissa mutta toisaalta mahdollisuus olisi aina osallistua ohjatulle tunnille jonka aihe vaihtuu päivittäin.


Nettiä korjataan ja osa langattomista verkoista toimii mutta lähinnä päärakennuksen ympärillä joten meillä on vain hyvin heikko yhteys joka toimii jos toimii. Pitää katsoa jos viikonlopun aikana ei tapahdu mitään niin ehkä vien läppärin yhdelle toimivista yhteyksistä ja katson saanko blogin päivitettyä siellä.