Tai chi sarjan toinen lyhyt muoto saadaan päätökseen. Mestaria itseäänkin naurattaa miten paljon asiaa hän joutuu tunkemaan kalloomme tällä tunnilla. Kuitenkin uskoisin että saimme sisäistettyä kaiken, jos emme niin huomenna ehtii vielä korjaamaan.

Torstai ja tänään hypitään. Hypimme ensin hyppynarulla kaikki mahdolliset variaatiot läpi minuutin sarjoissa. Tänään ei onneksi haeta isoa narua vaan siirrymme suoraan palloihin. Koripallo jalkaterien väliin ja palloa pyöritetään minuutin sarjoissa jalkoja käyttäen.
Pallot sivuun ja linkkuveitsiä. Ensimmäisen 80 jälkeen teemme yksitellen 30 kappaletta samalla kun mestari lyö kaksi keppiä eri suunnista yhteen. Jos jalat ja pää ei nouse kepit kopsahtavat kehoon. Mainittakoon että mestarin vauhti laskiessa suorituksia on sellainen että muistin hengittää ensimmäisen kerran vasta joskus kahdeksannen linkkarin jälkeen.
110 linkkuveistä myöhemmin otetaan koripallo jälleen käteen ja hypätään kyykystä spagaattiin vasemmalle-keskelle-oikealle-keskelle-vasemmalle.... Miksi pallo kädessä? Jotta et voi tukea maahan vaan olet koko painollasi spagaatissa. Olen pitänyt itseäni lievästi sadistisena treenien suunnittelun suhteen mutta tänään selvisi kuinka paljon minulla on vielä parannettavaa.

Seuraavan tunnin kertaamme tekniikoita ja mestari Liu keskittyy tällä kertaa pieniin yksityiskohtiin vielä entistä enemmän jotta saamme liikkeet mahdollisimman täydellisiksi ennen lähtöä.

Akrobatiaa. Iltapäivä menee tutuissa hypyissä ja harjoitteissa ja huomaan viettäväni enemmän ja enemmän aikaa neuvoen saksalaista toveriamme siinä mikä kehittäisi hänen milloin mitäkin liikettä.
Mestarilla on vähän suorempi tapa opettaa kun Suomessa olemme taas tottuneet opettamaan asioita vaiheittain ja hitaalla tahdilla. Näiden kahden opetusmenetelmän yhdistelmästä muodostuu mielenkiintoinen treeni kun toisaalta vaaditaan tekemään liike ilman enepiä vaiheita ja samalla kerrotaan miten lantion liikettä tai hartiatyöntöä voi kehittää. Joka tapauksessa tunti etenee nopeasti ja rattoisasti. Mestari jopa innostuu rankaisemaan meitä kepillä perseeseen kun epäonnistumme tarpeeksi. Sanotaan vaikka kun pitää hypätä esteen yli ja se ei ole tarpeeksi korkea alamme hakemaan pituutta korkeuden lisäksi ja hyppy päätyy suoraan esteen läpi eikä suinkaan yli.

Viimeisellä tunnilla kuvataan tekniikkaa talteen jotta se tulisi mahdollisimman ”puhtaana” tallennettua.

Iltatreenin jälkeen lähdemme porukalla syömään. Menemme järven rannalla olevalle ravintolalle jossa kävimme kertaalleen aikaisemminkin.Tunnelma on katossa ja mestaritkin suostuivat liittymään seuraamme.
Illasta voisi kertoa vaikka mitä mutta koitan pysytellä kohokohdissa. Mestarimme pitää puheen ja sisällyttää siihen meidät ja lähtömme. En keksi sanoja joilla asian tiivistäisin joten sanon vain hänen puhuvan sydämmellään. Meno on rentoa ja mestarit kertovat tarinoita ja salaisuuksia qigongista, muodoista ja kaikesta mitä satumme kysymään.
Ilta on mitä hienoin ja ehdottomasti hieno päätös tälle kokemukselle.