Reidet täysin jumissa ja aika suunnata aamupalalle, 55 porrasta. Yritys rentoutua ja saada jalat toimimaan ennen harjoituksia, onnistuen siinä huonosti.

Lenkki takareisien pistäessä vastaan joka askeleella, potkut jäävät aina vain alemmas. Teemme muun ryhmän mukana perusharjoitteet ja ensimmäinen tunti vierähtää nopeasti vaikka tuskallisesti. Aina yhtä arvostetttu tauko joka sisältää nesteitä ja epätoivoista venyttelyä.

Toinen tunti, pääsemme tekemään eläinsarjaamme ja opettajan itse henkilökohtaisesti puuttuessa yksityiskohtiin korjaten kärsivällisesti kaikki käsien kulmista jalkojen asentoihin ja rintama suuntiin sekä katseisiin. Harjoitukset loppuvat aina nopeammin kehon tottuessa rutiiniin.

Ruoka ja päiväkävely toivoen kevyen kävelyn toimivan palauttavana liikuntana. Kaupunki avautuu joka päivä enemmän kävelyjen myötä ja paikalliset tavat tulevat tutuimmiksi, kieli alkaa kuulostamaan helpommin lähestyttävältä ja tarkoitukset tulevat selvemmiksi vaikka ei aivan joka sanaa ymmärtäisikään. Takaisin huoneessa aika kuluu kirjan parissa jalkoja seinää vasten venytellen seuraavia harjoituksia odotellessa.

Päivän toinen treeni pitää sisällään tyypillisesti lenkin jonka jälkeen pelaamme hippaa joka muistuttaa suomessakin tunnettua kello leikkiä jossa jahdattava vaihtuu hänen pysähtyessä jonkun eteen ja levittäessä kädet tai tietenkin jahtaajan saadessa tämän kiinni ja päästessä karkuun itse. Kertaamme perusasiat ja eläinsarjan, tauolla yritämme nesteyttää parhaan mukaan ja jatkamme samojen asioiden parissa toisella tunnilla. Nestehukka itselläni alkaa olemaan jälleen selvä.

Iltapalaa seuraa perinteinen tunnin harjoitus jossa kertaaminen jää jälleen vähemmälle ja menee enemmän venyttelyyn. Unissa palaan taas suomeen, uni joka keskeytyy kuten viime yönäkin tiedostukseen että matka on vielä kesken koska osa puuttuu muististani.