Vettä on tullut yön aikana kunnolla ja heräämme mukavan viileään aamuun. Tai chi sujuu mukavasti ja sarja alkaa hahmottumaan vähitellen. Aamupalan jälkeen tulee ovelle koputus ja aseemme ovat saapuneet!

Aamun ensimmäinen varsinainen tunti alkaa kuten ennenkin juoksulla ja venyttelyllä. Tällä kertaa yllätyksenä on... Nojapuut? No joka tapauksessa telinevoimistelusta tutut kaksi tankoa vaakatasossa joiden välistä heilauttelemme itseämme vuoropuolin yli ehkä kymmenisen kierrosta. Jonka jälkeen pääsemme punnertamaan niiden päälle mutta niin että alas mennessä mennään tankojen alle roikkumaan käsien ja jalkapöytien varaan, ja sitten takasin ylös. Lisäksi vielä muutama vatsalihastankojen päälle kaverin varmistaessa että jalat eivät lipsahda tankojen alta pois.

Mielenkiintoista nähdä vakava korkeanpaikan kammo toiminnassa. Eräällä koulun oppilaista tämä ehkä hartioiden tasolle nousu ja siinä tangon päällä istuminen aiheuttaa jo pientä jännittyneisyyttä. Asiaa ei auta että seuraavaksi pitäisi mennä selkä edellä tyhjän päälle tukena tosiaan vain jalat toisen tangon alla ja kaveri varmistamassa jaloista. Mestari tulee varmistamaan selästä ja minä otan vielä toisen jalan erikseen kiinni, 3 varmistajaa. Oppilas ei tästä huolimatta yksinkertaisesti kykene rauhoittumaan. Yritän selittää vielä että on fysiikan lakien vastaista että han putoaisi siitä mitenkään tehdessään vatsalihaksia mutta näen tästä huolimatta ilmien vuorotellen puristuvan kiinni tai olevan äärimmilleen laajentuneina. Tästä huolimatta tekee käsketyn määrän.

Toinen kierros vatsalihaksia sujuu paremmin ja kaikki tekevät parikymmentä lisää ilman suurempia ongelmia tai kauhukohtauksia.
Vaaka tanko. Jalat ylös käsien välistä ja ympäri sekä sitten tietenkin vielä sama takaisin toiseen suuntaan.
Tekniikkaa, mestari näyttää muutaman pyörityksen joita harjoitellaan sitten seuraava tunti.

Päivästä ei ole paljoakaan kerrottavaa paitsi ehkä että päivä tosiaan tarkoittaa 12-14 väliin osuvaa aikaa josta 20-30 minuuttia menee syömiseen.

Takaisin harjoituksiin. Juoksua, venyttelyä. Hernesäkin heittelyä ringissä 40 kertaa per käsi tarkoitus vahvistaa sormien tarttuma otetta. Säkillä painoa ehkä pari-kolme kiloa. Louhan quan, tyyli ei muoto. Tavoitteena siis on kaataa maahan upotettu pylväs iskemällä oma hartia sitä vasten, uudestaan ja uudestaan.
Lisää tekniikkaa, tällä kertaa päästiin muutama liike eteenpäin ja vaikka ollaankin alkutekijöissä niin alkaa muoto näyttämään kivalta. Seuraava liike joka opetetaan on kuulema perhonen.
Parikymmentä minuuttia taukoa ja lisää harjoittelua vielä tunnin verran. Pääsemme vähän paremmin juttelemaan mestarin kanssa ja näkemään häntä enemmän ihmisenä siinä sivussa. Hän myös kertoo oppilaista joista osa on tehnyt koukkumiekkoja 1-3 kuukautta ilman että ovat oppineet yhtä pyöritystä enempää kyseistä asetta ja ovat antaneet periksi sen jälkeen.
Eipä siinä muuta kuin että vettä tuli iltapäivä kaatamalla lyhyissä jaksoissa mutta puut tarjosivat hyvän suojan harjoituksissa, eikä näissä lämpötiloissa kyllä haitannut pieni virkistävä vesisade yhtään.